Alkukantaiset yhteisöt
Korealaisten historia juontaa juurensa ihmisten alkuaikoihin maapallolla. Koreasta tehdyt paleoliittisen kauden löydökset osoittavat, että Korean niemimaalla on ollut yksi vanhimmista ihmisyhteisöistä.
Paleoliittista kautta seurannut neoliittinen kausi alkoi 5000-luvulla eaa. Pronssikausi alkoi toisen vuosituhannen ensimmäisellä puoliskolla eaa. Tuolloin matriarkaalinen klaanijärjestelmä korvautui patriarkaalisella klaanijärjestelmällä. Pronssikauden loppuun mennessä primitiivinen yhteisö korvautui luokkayhteiskunnalla. Tämän luokkiin jakautuneen yhteiskunnan tunnusmerkkejä, hautoja ja monumentteja on löydetty useista paikoista.
Varhaiset valtiot
1000-500 luvulla eaa. korealaiset muodostivat ensimmäiset valtionsa. Ne olivat orjanomistusyhteiskuntia nimeltään Kojoson, Puyo, Chinguk ja Kuryo. Näistä ensimmäinen oli Kojoson, joka muodostui Koillis-Koreaan sekä Liaodongin ja Liaoxin alueelle. Sen pääkaupunki, Wanggomsong sijaitsi Liao-joen rannalla.
Historiallisten dokumenttien mukaan maa nimeltä ”Choson” – ”aamuruskon maa” – tuli paremmin tunnetuksi ulkomailla ennen 900-luvulla eaa. Kojosongissa oli jo kirjallinen rikoslaki – 8-kohtainen laki rikosten estämiseksi, josta tunnetaan edelleen kolme artiklaa. Puyon kuningaskunta perustettiin 600-luvulla eaa. Se sijoittui Liao- ja Songhwa -jokien ympäristöön. Ennen 500-lukua perustettiin Chinguk keskiseen eteläosaan. 500-luvun tienoilla perustettiin Kuryo.
Kolmen kuningaskunnan aikakausi
Useat feodaaliset voimat saivat alkunsa orjanomistusyhteiskunnissa. Näistä voimakkaimmat voittivat ja sulauttivat yhteen naapurinsa, muodostui kolme kuningaskuntaa: Koguryo, Baekje ja Silla. Kolmen kuningaskunnan aika ulottui aina 900-luvulle saakka.
100-luvulla eaa. perustettu Koguryo oli näistä kuningaskunnista laajin ja voimakkain. Sen pääkaupunkeja olivat Cholbon, joka sijaitsee Huanranin alueella, sekä Amnok-joen rannalla sijaitseva Kungnaesong. Alueen voimakkaan laajentumisen myötä 400-luvulla pääkaupunki siirtyi Pjongjangiin. Yhteensä 1 802 kivimonumenttia muistuttaa yhä Koguryon suuresta voimasta.
Pjongjangissa on vieläkin nähtävissä jäänteitä Taesongsanin vuoristolinnoituksesta, Pjongjangin kaupungin muurista ja Anhakin palatsista. Nämä osoittavat Pjong-
jangin olleen Koguryon pääkaupunki 1 500 vuotta sitten.
Koguryota etelämpänä hallitsivat alueiltaan pienemmät kuningaskunnat Silla (57 eaa. – 935 jaa.) ja Baekje (18 eaa. – 660 jaa.).
Näitä valtioita seurasi Koryo, joka oli voimakas, keskittynyt ja yhtenäinen valtio. Se vaikutti Korean niemimaalla 500 vuoden ajan. Tämä dynastia tunnettiin ulkomailla sekä lähellä että kaukana nimellä ”Korea”.
1300-luvun lopulla Koryo korvautui dynastialla, jota kutsuttiin nimellä ”Ri Choson” tai ”Ri-dynastia”. Tämä oli viimeinen feodaaliyhteiskunta. Sen aikaa kesti yli 500 vuotta.
Taistelu Korean vapauttamiseksi
Korea alistettiin Japanin miehitysvaltaan 1900-luvun alussa. Korealla oli kaksi vaihtoehtoa, joko hävitä valtiona maailmankartalta tai selviytyä itsenäisenä. Patriootit, mukaan lukien he, jotka tekivät itsemurhan Haagissa pidetyn konferenssin yhteydessä, surivat maan kohtaloa. He muodostivat vapaaehtoisarmeijan ja ryhtyivät taisteluun ilman kunnollista aseistusta. Tästä huolimatta he onnistuivat vapauttamaan maan.
Tätä 20-vuotista salaista sotaa maan pelastamiseksi johti Kim Il Sung. Kim Il Sung vahvisti Korean vallankumouksen suunnan Kalunissa 1930. Toukokuussa 1936 hän perusti Isänmaan jälleenrakentamisen liiton ja hänet äänestettiin tämän liiton puheenjohtajaksi. Liiton 10-kohtaisessa ohjelmassa sovittiin japanilaisten sääntöjen hylkäämisestä, kansan hallituksen muodostamisesta ja demokraattisista reformeista kuten teollisuuden kansallistamisesta.
Ohjelmassa sovittiin myös maatalousreformista, sukupuolten tasa-arvosta ja vallankumousarmeijan perustamisesta, joka voisi puolustaa riippumatonta Koreaa. 1930-luvun loppupuoliskolla Kim Il Sung asettui Paektu-vuoristoon ja kävi sieltä käsin yhä voimakkaampaa vallankumouksellista sotaa japanilaisia vastaan. Pochonbon taistelu 4. kesäkuuta 1937 oli yksi keskeisimpiä taisteluita tänä aikana. Vallankumousarmeija löi japanilaiset miehittäjät ja vapautti maan yhteistyössä Neuvostoarmeijan kanssa elokuussa 1945.
Uuden yhteiskunnan rakentaminen
Vapautumisen jälkeen 1945 muodostettiin ympäri maata kansankomiteoita ja niiden pohjalta helmikuussa 1946 Pohjois-Korean alueellinen kansankomitea, jonka johtoon valittiin kenraali Kim Il Sung. Kansankomitea hyväksyi Isänmaan jälleenrakentamisen liiton ohjelman. Helmikuussa 1947 Pohjois-Korean alueellisen kansankomitean asema oli vakiinnutettu. Korean kansa aloitti siirtymisen kohti sosialismia.
Uuden yhtenäisen demokraattisen ja riippumattoman valtion rakentaminen ei sujunut vaikeuksitta. Maa kohtasi sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia. Huhtikuussa 1948 pidettiin sekä etelän että pohjoisten poliittisten puolueiden ja julkisten organisaatioiden valmisteleva konferenssi. Kesäkuussa samana vuonna hyväksyttiin Korean demokraattisen kansantasavallan perustaminen kansallisen yhtenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseksi.
Korkeimman kansankokouksen vaalit pidettiin sekä etelässä että pohjoisessa ja sen pohjalta KDKT perustettiin 9. syyskuuta 1948. Valtion päämieheksi valittiin Kim Il Sung. Sosialismin rakentaminen pysähtyi kolme vuotta kestäneen Korean sodan ajaksi, mutta jatkui sodan jälkeen niin, että 1960-luvulle tultaessa siirtyminen sosialismiin oli saatu päätökseen.
Korean sota
Korean sota eli Isänmaan vapaussota alkoi kesäkuun 25. päivänä 1950. Tuore Korean valtio ei ollut missään määrin valmis sotaan. Kansanarmeija oli hädin tuskin kaksi vuotta vanha. Samoin kansakunnan taloudelliset mahdollisuudet olivat vielä heikot.
Korean kansa ei kuitenkaan suostunut uudelleen kolonalistien orjuuteen, vaan he luottivat voittoon lujasti. Niinpä jo kolmen vuorokauden kuluttua sodan alkamisesta Korean kansanarmeijan joukot vapauttivat Soulin.
Yhdysvallat kavahti Korean kansanarmeijan tuloksekasta toimintaa ja aloitti valtavan maa-, meri- ja ilmasodan kaikkein nykyaikaisimmilla aseillaan. Yhdysvaltojen onnistui naamioida hyökkäyksensä YK:n lipun alle Neuvostoliiton boikotoidessa turvallisuusneuvoston kokousta Kiinan kysymyksen vuoksi.
Sodan aikana Yhdysvaltain johtamat YK-joukot menettivät yli 1,5 miljoonaa sotilasta sekä tuhansia lentokoneita, aluksia, panssariajoneuvoja ja muita aseita. Kaikesta huolimatta Korean kansa onnistui taistelemaan yhdessä Kiinan kansan vapaaehtoisten kanssa ja voitti ylivoimaiselta vaikuttaneen vihollisen tässä kolme vuotta kestäneessä sodassa. Aselepo allekirjoitettiin lopulta heinäkuun 27. päivänä 1953. Ensimmäistä kertaa USA oli lyöty sotilaallisesti.
Korean yhdentyminen
”Korea on yksi!” Tämä iskulause on korealaisten keskeinen toive molemmilla puolilla 38 leveyspiiriä. Presidentti Kim Il Sung ja KDKT ovat pyrkineen KDKT:n perustamisesta lähtien yhdistämään Korean niemimaan rauhanomaisesti ja riippumattomasti.
Presidentti Kim Il Sung teki lukuisia esityksiä Korean niemimaan yhdistämiseksi. Näistä keskeisimmät ovat vuosilta 1972, 1980 ja 1993. Pääsihteeri Kim Jong Ilin johdolla Koreoiden välille saatiin neuvotteluyhteys vuonna 2000 ja pääsihteeri Kim Jong Il ja presidentti Kim Dae Jung tapasivat 13.-15.6.2000.
Se oli tärkeä edistysaskel rauhan tiellä. Johtajien tapaamisen tuloksena he allekirjoittivat 15.6.2000 yhteisen julkilausuman Koreoiden jälleenyhdistämisen puolesta. Tämän jälkeen mm. maantiet ja rautatiet saatiin yhdistettyä. Rautatieliikenteen lisääntymisen esteenä oli vielä erilainen sähköjärjestelmä etelässä ja pohjoisessa.
Sittemmin suotuisa kehitys on pysähtynyt ja mennyt huonompaan suuntaan. Etelä-Koreassa rajalinjaa vahvistavat 40 000 amerikkalaista sotilasta ylläpitävät läsnäolollaan Korean niemimaan kahtiajakoa. Yhdysvaltojen etujen mukaista on estää yhdentymiskehitys. USA:n tavoitteena oleva Kiinan taloudellinen dominointi edellyttää, että Yhdysvalloilla on tukikohtia Kiinan naapurimaissa. Koreoiden yhdentymisen toteutuessa vaarana on USA:n näkökulmasta, että etelässä vähenee entisestään usko pohjoisen muodostamaan näennäiseen uhkaan ja kansa ryhtyy toden teolla vastustamaan Yhdysvaltain harjoittamaa miehitystä Etelä-Koreassa.